Mä kävin kauppareissulla, nyoo!
Tänään viimeisetkin meistä (Antti, Juha ja Olli) pääsivät tutustumaan Akihabaran elektroniikkahelvetin ihmeisiin. Jukka liittyi lisäksi iloiseen joukkoomme Akiban uusiokäynnille. Akihabara on se osa Tokiota, johon suuri osa paikallisista pienistä elektroniikkaputiikeista ja anime- ja manga-alan erikoisliikkeistä (sekä maid-kahviloista!) on pakkautunut. Animen ja mangan harrastajille se on koko maan ainoa todellinen pakkokäynti Japanin-reissulla.
Harmillisesti/onnellisesti päivä oli sateinen, ja sade vain paheni ajan mittaan. Tämän takia Akihabaran ulkoilmassa oli ikävä kävellä ristiin rastiin, mutta toisaalta ehkä väkeäkin oli tavanomaista vähemmän – vain normaalia tiheämmän suomalaisen ruuhkan verran. Vannoutuneina Di Gi Charat -faneina kahlasimme huolellisimmin läpi paikallisen Gamers-liikkeen. Akihabaralainen kauppasuunnittelu on erittäin mielenkiintoista – kaupalla saattaa olla kerroksessa lattiapinta-alaa vain parisen kymmentä neliömetriä, mutta sen sijaan kerroksia on lähemmäs kymmenen. Portaikkoja ylempiin ja alempiin kerroksiin ei aina edes ole helppo löytää, silllä ne on kätketty paikkoihin, joissa ne vievät mahdollisimman vähän tilaa hyllymetreiltä.
Ehdimme kurkistella sisään pariin muuhunkin kauppaan ja käydä paikallisessa pienessä liukuhihnasushilassa ennen kuin tulimme kahden japanilaisen miehen yhyttämäksi – toinen kantoi mukanaan isoa videokameraa, ja toinen alkoi haastatella Ollia. Lyhyen englanninkielisen haastattelutuokion jälkeen kaksikko liittyi joukkomme jatkeeksi, ja seuraili jonkin matkaa Akihabaran-seikkailujamme. Eksyimme Taiton pelihalliin, missä hakkasimme jälleen taikopeliä ja Olli esitteli danketustaitojaan. Jossain vaiheessa porukkamme hajaantui – Olli ja haastattelijat katosivat edemmäksi, kun me jäimme testaamaan mahjong- ja Half Life 2 -pelikonsoleita. Sopivasti kännykkänikin oli jäänyt hotellille, joten emme saaneet enää minkäänlaista kontaktia Olliin tämän jälkeen.
Me kolme muuta jatkoimme Akiban katselua jonkin aikaa ja päätimme peruuttaa alkuperäisen suunnitelman Uenoon kävelemisestä. Palasimme sen sijaan hotellille. Myöhemmin Ollikin kävi pistäytymässä täällä, eli hän ei kuitenkaan joutunut japanilaisen televisiomedian kaappaamaksi. En sitten tiedä, että millaiseen käyttöön kuvamateriaalimme joutuu. Toivottavasti ei mihinkään kovin noloon asiayhteyteen.
Kokonaisudessaan Akihabara oli minusta ehkä häiritsevimpiä asioita Japanissa tähän asti. Olen tottunut kuluttamaan animeni ja mangani netin yli, joten tällaisen suunnattoman krääsäkeskittymän sekaan joutuminen häkeltää – eikä pelkästään hyvällä tavalla. En ole ihan varma, että haluanko enää koskaan Akibaan uudestaan.
