Muutamia kuvia keikkareissulta ja linkit bändien myspace-sivuihin.

Zher the Zoon portaat





Tokion parhaat paikat löytyvät monesti kellareista. Kallisarvoinen tila on käytettävä tarkkaan, joten monesti liikehuoneistoilla on useampiakin maanalaisia kerroksia. Joitakin päiviä sitten löysin sympaattisen kellarikahvilan, jossa oli japanilaisittainkin erinomainen palvelu. Tämänpäiväiset kellarilöydökset olivat kuitenkin vielä parempia.
Tänään päivällä kiersimme muodistaan tunnettua Shibuyan kaupunginosaa, kun törmäsimme näyttävään steampunk-henkiseen julkisivuun. Kokonaiset kolme kerrosta maan alle laskeuduttuamme sisältä paljastui hulppea manga-keräilytavaraan keskittynyt kauppa, jossa oli lähes museomaisesti esillä vuosikymmeniä vanhoja harvinaisuuksia tavanomaisen tavaran keskellä. Paikka oli huomattavasti viihtyisämpi kuin Akihabaran tunnelmaltaan ahdistavat nörttitavaratalot.
Vielä parempi tunnelma löytyi kuitenkin illalla Zher the Zoo -nimiseltä pikkuklubilta, jossa esiintyi neljä japanilaista indiebändiä. Erityisesti Mai Mishion suurimmaksi osaksi soolona vetämä esitys oli aivan mahtava – intiimi tunnelma sai kyynelen ilmestymään silmäkulmaan. Tuliaisiksi tarttui levy, jonka sisarkappaleet katosivat myyntipöydästä keikan jälkeen hetkessä. Lopulta pyysin omaan kopiooni myös nimmarin. Myös illan päättänyt kolmihenkinen Euphoria soitti hienosti, ja kokonaisuudessaan keikka oli paras jonka olen koskaan nähnyt.
Eilisestä vielä; kävimme Akihabarassa liukuhihnasushilassa, missä maistoin ensimmäisen kerran nattoota, eli käyneitä soijapapuja, ja vieläpä levään käärityn sushin muodossa. Nattoomakeja sattui pyörimään hihnalla juuri kun istuuduimme alas, joten tilaisuus kokeilla Japanin kenties kauheinta ruokatuotetta oli hyvä. Onneksi teetä sai loputtomasti, joten sain myös molemmat palaseni huuhdottua kurkusta alas kunnialla.
Sitten… kokki teki lisää nattoomakeja, jotka näyttivät jonkin verran erilaisilta kuin aiemmat, joten erehdyin ottamaan niitä hihnalta toisen lautasen. Luulin pääseväni kokeilemaan jotain uutta ja mielenkiintoista, joten kauhu olikin suuri kun tunsin jälleen tutun maun suussani. Olli ja Antti vierestä kysäisivät että kannattaisiko noita uutuuksia kokeilla – en kyennyt kuin viittilöimään negatiivisesti kun keskityin täydestä tahdonvoimasta pitämään kolmannenkin nattookauhistuksen sisälläni. Neljäs vei täyden teekupillisen lisukkeekseen, ja yllättäen sen jälkeen vatsa olikin täynnä ja ruokahalu menetetty loppupäiväksi.
Nattoo on siis kokeiltu, toista kertaa en aio. Ikinä.
Eilen erosin muusta porukasta, sillä olin jo nähnyt Uenon puiston, Tokion lipaston ja Akihabaran. Olin eilisellä Ghibli-reissulla poiminut sattumalta Mitakan rautatieasemalta mukaan paikallisen rautatiemuseon esitteen, ja sinne eilen suuntasin. Rautatiemuseo sijaitsee muutaman kymmenen kilometrin päässä Tokion pohjoispuolella Omiyassa. Tarkoituksena oli käydä lisäksi Yushukan-museossa ennen suuntaamista parikymmentä kilometriä Tokion eteläpuolelle Kawasakiin katsoman Revelations 3-rokkiklubia ja japanilaista keikkakulttuuria yleensä.