Aamu tuli, herätys tuli ja ihmiset heräsivät. Sitten pitäisi saada itsensä ovesta ulos puolihämärille kaduille kävelemään kuormajuhtana viimeisen kerran kohti Shinjukun juna-asemaa. Shinjukusta viimeisen kerran junalla Naritan lentokentälle, ja sen jälkeen lentäen Vantaalle. Vantaalta eteenpäin suunnitelmat eivät vielä ole selvät, mutta todennäköisesti taksi liittyy asiaan.
Merkinnät ajalta Kesäkuu, 2009
-
Tuure
-
Jukka
Osan porukasta matkaillessa Hakonessa, vietti 2/5 ryhmästämme tutustuen Yoyogin puiston ja Harajukun sunnuntaielämään. Yoyogi olikin varsin miellyttävä ja täynnä mukavaa ihmisvilinää. Kiintoisia tapahtumia matkan varrelle riitti hassuista poseeraavista naamiomiehistä Harajukun aseman tienoilla hengaileviin visuaaligootteihin, cosplayereihin ja rockabillyihin. Mukava reissu kaiken kaikkiaan.
Pakkaamiset alkavat olla kunnossa, huomenna Japani jääkin taakse. Pitkä päivä tiedossa, kun warppaamme ajassa menneisyyteen.
Ensi viikolla uusiksi?
-
Juha
Paketointi taisi onnistua! Viimeisimmän luvun mukaan kaikki meistä ovat saamassa kaiken tärkeän mukaansa, eli mitään ikäviä viime hetken luopumisia ei tarvitse tehdä. Tämä on hyvä, koska viimeisen kahden ja puolen viikon aikana mukaan on kasautunut jos jonkinmoista matkamuistoa ja tuliaista.
Minulta jää Tokioon kasa vanhoja vaatteita ja Lonely Planetin Japanin-opas. Se ei loppujen lopuksi osoittautunut kovinkaan hyväksi neuvolähteeksi, etenkään suhteessa tiiliskivimäiseen muotoonsa. Netistä löysimme infon ja matkasuositukset paljon helpommin ja monipuolisemmin. En varmaan tästä lähtien enää rahaa LP:n kirjoihin laitakaan.
-
Turististituubin läpi
Juha
Tänään kolme viidestä teekkaristamme vierailivat Hakonessa, Tokion kenties suosituimmassa päivälomakohteessa. Tiesimme suosion hyvin, ja olisimme mieluusti käyneet katsomassa Hakonen nähtävyydet arkipäivänä, mutta harmi kyllä ainoa hyvän sään päivä matkamme Tokio-osion aikana osui sunnuntaille. Silloin toki olivat kaikki japanilaisetkin liikkeellä.
Hakone on niin valmiiksi puristeltu turistikierros, että sen matkareittikin on mietitty viimeistä detaljia vaille valmiiksi. Matkaan lähdetään Shinjukusta junalla. Hakonen asemalla vaihdetaan paikallisjunaan, joka säkättää edestakaisin ylös rinnettä. Ylhäällä kaapelivaunu vie Goran kylästä vielä ylemmäs, mistä taas köysratagondolilla pääsee Oowakudanin rikkihappoiseen vuoristolaaksoon. Oowakudanista toinen köysirata kuljettaa matkustajat alas Ashi-järvelle. Järvi ylitetään korneilla muovisilla purjelaivareplikoilla (yksi tosin esittää Vaasa-laivaa!), toisella puolella kävellään muutama kilometri rantaa pitkin, ja sitten ajetaan bussilla takaisin Hakonen juna-asemalle. Sieltä taas Shinjukuun, Tokioon, nopeaa junaa käyttäen.
Jälkikäteen ajatellen olisi ollut järkevää mennä matka juuri vastakkaisessa järjestyksessä, koska perinteisellä reitillä seurassamme riitti porukkaa. Erityisesti kaapelivaunu jäi hyvin mieleen sillipurkkitunnelmastaan – ja väliasemilta vain tunki lisää väkeä kyytiin. Muuallakin sai joka paikassa jonottaa.
Onneksi matkalla riitti iloisiakin asioita. Oowakudanin rikkilähteissä paistetut kananmunat antavat kuulemma seitsemän vuotta elinikään, ja olivat ainakin parhaimman makuisia munia mitä olen ikinä maistanut. Fuji-vuorikin kurkisti pilvien yläpuolelta suureksi yllätykseksemme. Se on iso. Köysiradat olivat kokonaisuudessaan todella hienoja, ja isolla muovisella “purje”-laivalla järvellä streiffaaminen oli hassu kokemus.
Kunhan huomenna vielä selviämme Shinjukun maanantaiaamuruuhkasta ja Naritan lentokentästä, on ainakin japanilaiset ihmismassat tullut koettua hyvin. Helsinki ei tämän jälkeen tule tuntumaan yhtään miltään.
-
Tuure
Palasimme juuri Hakonesta katsomasta vuoria ja järviä hotellille katsomaan televisiosta kvanttimekaniikkaa.
