Kertyneitä arvostelusivuja on nyt purettu – ähkyn läpi voi yrittää jaksaa. Huomenaamulla Japanin aikaa laitetaan loput, ja tästä pitäen pyritään pysymään reaaliaikaisempina. Kuvapostauksiakin saataneen kattavasti jo matkan päältä, kunhan vaan tehokkaimman kamerakännyn akkua muistetaan käyttää tämänpäiväistä hieman säästeliäämmin.
Updates from olli RSS
-
Olli
-
Päivän arvostelut: tiistai 26.5.
Olli
Shinkansen-rata Osaka-Kioto
Olli: **** – palvelu pelasi asemalla paremmin kuin hyvin, ja Shinkansenin uskomaton nopeus teki ensikokemuksesta vaikuttavan. Junareissu loppuu toisaalta turhankin äkkiä, ja maisemat ovat tyypillistä radanvartta.
Jukka: **** – pehmeä, hiljainen, nopea
Tuure: **** – vaikuttava kokemus – olisipa Fuji vielä ollut näkyvissä radan sivussa, niin ensikokemus olisi ollut täydellinenAamukävely Kioton aseman lähistöllä
Olli: *** – jäi melko päämäärättömäksi harhailuksi, mutta sain kosketusta tavalliseen kaupunkimaisemaan kissoineen kaikkineen. Lopulta myös edullinen lounaspaikka löytyi.
Nijon linna
Olli: *** – laaja ja huolellisesti pidetty, mutta itseään toistava, eikä hienoimpiin paikkoihin puutarhassa päässyt.
Jukka: *** – sisätilat jättivät toivomisen varaa – enimmäkseen tyhjiä huoneita ilman mitään nähtävää. yritykseni jallittaa ninja-hälytin epäonnistui, joskin syytän joukkoa muita ihmisiä jotka samaan aikaan linnassa käyskentelivät!
Tuure: **** – varsin toimivan oloinen ninjantorjuntajärjestelmäPhilosopher’s path
Olli: *** – tämä olisi ollut polkupyörän selästä monin verroin parempi. Myös polulta harhailu kannatti, joskin kävi jalkojen päälle.
Jukka: *** – melkein hirvenpelätin
Tuure: *** – polku sinänsä ihan OK, mutta ei ehkä vastaa ihan mainettaan varsinkaan näkymien suhteen. Kuulin myöhemmin että näkymiä olisi ollut, jos olisi kiivennyt ylemmäs varsinaisille temppeleille.
Jukka nousemassa mäkeä - kaikkiaan tätä katua kiivettiin korkeudessa mitattuna 60 metriä.
Taksimatka asemalle
Olli: *** – hiljainen ja mukava väsyneille jaloille, hinnaltaan kohtuullinen.
Jukka: **** – osui loppujenlopuksi oivaan saumaanKävely- ja junamatka asemalle
Tuure: *1/2 – arvioin kävelymatkan Ginkaku-ji:ltä asemalle noin puolet lyhemmäksi kuin se oli, ja lisäksi junanvaihto paikallisen junayhtiön linjalta JR:n linjalle oli äärettömän sekava
Kioton aseman sushila
Olli: **** – hintatasoltaan ja eläväisyydeltään edellispäiväistä parempi, ja viereinen asiakas opasti sählätessäni vesihanan kanssa.
Jukka: **** – ruokaa riitti about koko ajan kivasti ja eväät tasahintaiset, jees.Kioton aseman Sky Garden
Olli: **** – Kioto Towerin aukioloajoista myöhästyminen ei harmittanut ilmaisen näköalan jälkeen lainkaan.
Jukka: **** – ei ihan niin korkealle päästy, kuin olisi mahdollisuus ollut, mutta hyvin näkyi sieltäkin. liukuportaat ++
Tuure: **** – liukuportaita oli paljon, ja näkymät alas rakennuksen sisällä varsin vaikuttavat -
Olli
Hups, Japanin junat ovat joskus arvaamattomia otuksia, eivätkä esimerkiksi turhia pysähtele. Tästä johtuen ajoimme juuri ylimääräisellä lenkillämme 300 kilometriä enemmän kuin oli tarkoitus, ja pussissamme on yokohamalaisia herkkuja illaksi. Ulkona sataa, ja sattuman oikusta paluuyhteys pysähtyy jokaisella mahdollisella asemalla. Oikealla asenteella reissaaminen tuntuu kuitenkin edelleen huvilta, ja junamatkan loppupätkän voi käyttää torkkuen paikalliseen tapaan.
-
Osakan aamuruuhkassa ja koulutyttöjä Nagoyassa
Olli
Tämä on vielä pientä Umedan aseman joka suuntaan harppovan väkijoukon rinnalla.
Suurin bongattu koululaisryhmä tähän mennessä.
-
Olli
Shinkansen vaihtui Nagoyan asemalla viimein odotettuun näköalajunaan, ja suuntaamme kohti vuoria. Aseman BellMartista napattiin mukaan jälleen uusi kulinaristinen kokemus, peruna-nuudelitäytteinen leipä.
-
Olli
Lujaa menee. Tuntinopeus lähentelee parhaimmillaan 250 km/h, ja Osakan aamuruuhkasta selvittiin naarmuitta. Saimme myös harvinaisen kunnian matkustaa myöhästyneellä junalla – henkilökunta pahoitteli tapahtunutta.
-
Okonomiyakia Osakan Amerika-murassa
Olli
Himejissä vietetyn pitkän päivän jälkeen päädyttiin viimein suosituksen mukaan valittuun okonomiyaki-paikkaan. Ravintola sijaitsi trendikkäässä Osakan Amerika-muran kaupunginosassa ostoskadun lähellä, ja houkutteli sisäänsä diner-mallisella sisustuksellaan. Matkan varrella kuljimme myös elämämme ensimmäiset kaarevat liukuportaat – kaikkea se japanilainen insinööri keksii. Puoliksi avonainen ostoskeskus oli muutenkin hieno.
Jukka vilkuilee Amerika-muran Big Step -keskuksen liukuportaissa tulosuuntaan.
Vaikka japanilaisesta ruoasta luulisi muutaman päivän jälkeen tietävänsä jo jotain, yllätyksiä riittää vielä. Okonomiyakien syöntirituaali tämänkertaisessa paikassa poikkesi täydellisesti perinteisestä tarjoilusta, sillä ruokalaji valmistetaan toisinaan hehkuvan kuumilla paistolevyillä, jotka on upotettu asiakkaiden pöytiin. Kuulemma okonomiyakipaikkoja on myös muunlaisia, mikä jaksaa herättää ihmetystä – tuskin mistään muualta maailmasta löytyy yhtä paljon erikoistuneita ravintoloita ja ruokakojuja kuin Japanista.
Puoliksi japaniksi ja puoliksi englanniksi tehdyn tilauksen jälkeen kokki tuli pöytään aineskulhoineen, joiden sisältö survottiin silmiemme edessä antaumuksella mössöksi ja kumottiin tämän jälkeen levylle paistumaan. Jos okonomiyaki-paikkaan tullessa ei vielä ole kauhean kova nälkä, niin ei huolta: kaaliletun paistumista seuratessa ruokahalu ehtii kyllä kehittyä huippuunsa. Henkilökunta kävi tämän jälkeen vielä pöydässä useampaan otteeseen. Ensimmäisellä visiitillä kokki lisäsi ruokaan mystisiä ohuita lastuja, jotka paljastuivat jälkikäteen savustetusta kalasta höylätyksi, ja käänsi letun ympäri. Lopulta koko komeus tuli kruunatuksi reilulla annoksella majoneesia ja kastiketta. Nälkä lähti ja herkkua oli.
-
Japanin äänet
Olli
Tiistai oli Jukalle ja Tuurelle toinen Kioton matkapäivä, itselleni ensimmäinen. Matka lähti käyntiin Shinkansen-asemalle etsiytymisellä, joka sujui tällä kertaa Osakan metroa jo tottuneesti käyttäen. Perillä odotti perinteiden varaan rakennettu miljoonakaupunki, uuden ja vanhan törmäyspiste.
Maisema on Osakaan verrattuna kaikilla tavoin erilainen. Kioto on väljempi, polkupyöräystävällisempi ja hiljaisempi. Liikenteen melu tunkeutuu kuitenkin täälläkin keskusta-alueella lähes kaikkialle. Kaupungin keskellä oleva Nijon linna on sentään onneksi myös hiljaisuuden linnoitus – viimeisen päälle laitetulla puutarha-alueella äänimaisemaa värittävät lähinnä lintujen laulu, veden solina sekä vieraiden askelet kulkuväylien tasaisella soralla. Kaikenkaikkiaan linnasta jäävät mieleen nimenomaan äänet, sillä käytävien puulattia on tehty tarkoituksella vinkuvaksi. Ikiaikainen ninjahälytin toimii vielä 400 vuoden jälkeenkin moitteettomasti – siinä vasta japanilaisen insinöörityön taidonnäyte!
Siinä missä vinkuvat lattiat olivat täysin uusi tuttavuus, joitain muita Japanille tyypillisiä ääniä tiesi odottaa jo ennalta. Pachinko-hallien kilinä ja kolina on jo ovella huumaava, ja liikennevalot pitävät omanlaistaan piipitystä. Liikkeeseen saapuva asiakas saa aina vastaansa “Irasshaimasen!” -huudahduksen, ja sushipaikoissa olennainen osa palvelutasoa on myös tervetulotoivotuksen riittävä volyymi. Kioton porvarillisilla laitamilla saatiin myös kuulohavainto virtaavan veden voimalla kääntyvään bamburuokoon perustuvasta hirvenpelättimestä, joskaan laitetta ei päässyt aidan takaa näkemään.
Tuskin mikään ääni kuitenkaan kuvaa Japania yhtä hyvin kuin lähestyvän metron luoma melodinen sekamelska. Tunnusmusiikin, raiteiden kolahtelun, automaattisen kuulutuksen ja väkijoukon äänien yhdistelmä on suorastaan hypnoottinen, ja epäilemättä olennainen osa Japani-kokemuksen tunnelmaa. Kännykkään puhuvia ihmisiä taas on asemalla harvassa – sähköpostia kyllä lähetetään luurista toiseen ahkerasti, mutta puhelimen hiljainen naputus hukkuu yleiseen hälyyn.
