Tiistai oli Jukalle ja Tuurelle toinen Kioton matkapäivä, itselleni ensimmäinen. Matka lähti käyntiin Shinkansen-asemalle etsiytymisellä, joka sujui tällä kertaa Osakan metroa jo tottuneesti käyttäen. Perillä odotti perinteiden varaan rakennettu miljoonakaupunki, uuden ja vanhan törmäyspiste.
Maisema on Osakaan verrattuna kaikilla tavoin erilainen. Kioto on väljempi, polkupyöräystävällisempi ja hiljaisempi. Liikenteen melu tunkeutuu kuitenkin täälläkin keskusta-alueella lähes kaikkialle. Kaupungin keskellä oleva Nijon linna on sentään onneksi myös hiljaisuuden linnoitus – viimeisen päälle laitetulla puutarha-alueella äänimaisemaa värittävät lähinnä lintujen laulu, veden solina sekä vieraiden askelet kulkuväylien tasaisella soralla. Kaikenkaikkiaan linnasta jäävät mieleen nimenomaan äänet, sillä käytävien puulattia on tehty tarkoituksella vinkuvaksi. Ikiaikainen ninjahälytin toimii vielä 400 vuoden jälkeenkin moitteettomasti – siinä vasta japanilaisen insinöörityön taidonnäyte!
Siinä missä vinkuvat lattiat olivat täysin uusi tuttavuus, joitain muita Japanille tyypillisiä ääniä tiesi odottaa jo ennalta. Pachinko-hallien kilinä ja kolina on jo ovella huumaava, ja liikennevalot pitävät omanlaistaan piipitystä. Liikkeeseen saapuva asiakas saa aina vastaansa “Irasshaimasen!” -huudahduksen, ja sushipaikoissa olennainen osa palvelutasoa on myös tervetulotoivotuksen riittävä volyymi. Kioton porvarillisilla laitamilla saatiin myös kuulohavainto virtaavan veden voimalla kääntyvään bamburuokoon perustuvasta hirvenpelättimestä, joskaan laitetta ei päässyt aidan takaa näkemään.
Tuskin mikään ääni kuitenkaan kuvaa Japania yhtä hyvin kuin lähestyvän metron luoma melodinen sekamelska. Tunnusmusiikin, raiteiden kolahtelun, automaattisen kuulutuksen ja väkijoukon äänien yhdistelmä on suorastaan hypnoottinen, ja epäilemättä olennainen osa Japani-kokemuksen tunnelmaa. Kännykkään puhuvia ihmisiä taas on asemalla harvassa – sähköpostia kyllä lähetetään luurista toiseen ahkerasti, mutta puhelimen hiljainen naputus hukkuu yleiseen hälyyn.
Matkapäiväkirja: ti 26.5. - Kiotoa ja flunssaa « Suomen go-edustusmaajoukkue 2009 4:36 päivänä 3.6.2009 Permalinkki
[...] Olli kertoi aiemmassa merkinnässä jonkin verran Kioton-päivän sujumisesta. [...]