Eilisestä vielä; kävimme Akihabarassa liukuhihnasushilassa, missä maistoin ensimmäisen kerran nattoota, eli käyneitä soijapapuja, ja vieläpä levään käärityn sushin muodossa. Nattoomakeja sattui pyörimään hihnalla juuri kun istuuduimme alas, joten tilaisuus kokeilla Japanin kenties kauheinta ruokatuotetta oli hyvä. Onneksi teetä sai loputtomasti, joten sain myös molemmat palaseni huuhdottua kurkusta alas kunnialla.
Sitten… kokki teki lisää nattoomakeja, jotka näyttivät jonkin verran erilaisilta kuin aiemmat, joten erehdyin ottamaan niitä hihnalta toisen lautasen. Luulin pääseväni kokeilemaan jotain uutta ja mielenkiintoista, joten kauhu olikin suuri kun tunsin jälleen tutun maun suussani. Olli ja Antti vierestä kysäisivät että kannattaisiko noita uutuuksia kokeilla – en kyennyt kuin viittilöimään negatiivisesti kun keskityin täydestä tahdonvoimasta pitämään kolmannenkin nattookauhistuksen sisälläni. Neljäs vei täyden teekupillisen lisukkeekseen, ja yllättäen sen jälkeen vatsa olikin täynnä ja ruokahalu menetetty loppupäiväksi.
Nattoo on siis kokeiltu, toista kertaa en aio. Ikinä.