Himejissä vietetyn pitkän päivän jälkeen päädyttiin viimein suosituksen mukaan valittuun okonomiyaki-paikkaan. Ravintola sijaitsi trendikkäässä Osakan Amerika-muran kaupunginosassa ostoskadun lähellä, ja houkutteli sisäänsä diner-mallisella sisustuksellaan. Matkan varrella kuljimme myös elämämme ensimmäiset kaarevat liukuportaat – kaikkea se japanilainen insinööri keksii. Puoliksi avonainen ostoskeskus oli muutenkin hieno.
Jukka vilkuilee Amerika-muran Big Step -keskuksen liukuportaissa tulosuuntaan.
Vaikka japanilaisesta ruoasta luulisi muutaman päivän jälkeen tietävänsä jo jotain, yllätyksiä riittää vielä. Okonomiyakien syöntirituaali tämänkertaisessa paikassa poikkesi täydellisesti perinteisestä tarjoilusta, sillä ruokalaji valmistetaan toisinaan hehkuvan kuumilla paistolevyillä, jotka on upotettu asiakkaiden pöytiin. Kuulemma okonomiyakipaikkoja on myös muunlaisia, mikä jaksaa herättää ihmetystä – tuskin mistään muualta maailmasta löytyy yhtä paljon erikoistuneita ravintoloita ja ruokakojuja kuin Japanista.
Puoliksi japaniksi ja puoliksi englanniksi tehdyn tilauksen jälkeen kokki tuli pöytään aineskulhoineen, joiden sisältö survottiin silmiemme edessä antaumuksella mössöksi ja kumottiin tämän jälkeen levylle paistumaan. Jos okonomiyaki-paikkaan tullessa ei vielä ole kauhean kova nälkä, niin ei huolta: kaaliletun paistumista seuratessa ruokahalu ehtii kyllä kehittyä huippuunsa. Henkilökunta kävi tämän jälkeen vielä pöydässä useampaan otteeseen. Ensimmäisellä visiitillä kokki lisäsi ruokaan mystisiä ohuita lastuja, jotka paljastuivat jälkikäteen savustetusta kalasta höylätyksi, ja käänsi letun ympäri. Lopulta koko komeus tuli kruunatuksi reilulla annoksella majoneesia ja kastiketta. Nälkä lähti ja herkkua oli.