Ja vielä toinen kifu, eli viimeisen kierroksen hiekkasäkkipeli Kolumbiaa vastaan. Korea-pelihän löytyy Nihon Ki-inin sivuilta. Kolumbiaa vastaan olin johdossa alusta loppuun, enkä jaksanut edes ottaa myöhemmin pelissä turhia riskejä jotka voisivat vaarantaa voiton.
Tuoreimmat merkinnät: go RSS
-
Suomi (b) vs. Kolumbia
Antti
-
Suomi (b) vs. UK
Antti
Eli ohessa pelini UK:ta vastaan. Harmi etten saanut kunnolla aikaa kirjata kifua koneelle tätä ennen, ja ratkaiseva osio pelistä ei ole enää kunnolla muistissani.
-
Go-tuloksien väliaikatietoa
Juha
Antti ei ole vielä ennättänyt raportoimaan menestyksestään tänne blogiin, joten välitän sen sijaan häneltä iltapäivällä tulleen tekstiviestin:
Turnauksessa viisi voittoa, sijoitus tyyliin 20., pärstäkerroinpalkinto
Kokonaistulokset näkyvät näköjään täällä. Antti oli sijoitukseltaan 18., ja eurooppalaisista yhdeksäs. Pärstäkerroinpalkinto on kai jonkin sortin reilun pelaajan ekstrapokaali, jonka tuomarit jakavat mielestään symppiksimmälle pelaajalle. Tai vähintään jotain yhtä epämääräistä. Palkinto silti, hurraa, tätä sietää juhlia! Kohotan shochumaljan!
-
Puhdas voittopäivä; Englantikaan ei halunnut voittaa voitettua peliä
Antti
Kuten otsikko kertoo. Sähläsin taas alussa mallikkaasti, sain vääntää koko loppupelin, ja lopulta sain kaiken haluamani siinä vaiheessa kun isoja pisteitä jaettiin lähemmäs pelin loppua. Nyt syömään, kifutus myöhemmin.
In English: Game against United Kingdom, won although I should have lost (terrible opening again). Kifu to be expected later today.
-
Viides kierros ohi, voitto Norjaa vastaan
Antti
Viidennellä kierroksella vastassa oli siis Norjan Jostein Flood. Yritin tällä kertaa kikkailla vähemmän, mutta eihän se vieläkään onnistunut. Laudalle syntyi vaikea tappelu, ja peli olisi ollut melkein viimeistelty jos vastustaja ei olisi jättänyt huomiotta pieniä pelin ratkaisevia tikkaita. Kifu löytynee pian Nihon Ki-inin sivuilta.
-
Neljäs kierros ohi, tappio Hollannin 6-danille
Antti
Pidemmittä puheitta, kifutiedosto löytyy täältä: http://www.nihonkiin.or.jp/kifu/data/30WAGC_R4_12-21.sgf
Peli meni kivasti mönkään heti alun lumivyöryssä, ja sen jälkeen sain tapella kaikkeni pysyäkseni edes jotenkin perässä. Lopputilanteessa olin noin seitsemän-kahdeksan pistettä häviöllä, ja luovutin. Onneksi räpellykseni tuloksena sain edes pelin jälkeen vaihteeksi motivaatiobuustin goon opiskelua varten.
Palasimme Viktorin ja tämän kaverin kanssa kello 17:30:n bussilla takaisin hotellille, ja menimme sitten paikalliseen Oikeaan sushi-ravintolaan (siis sellaiseen, jossa tilataan nigirit, makit jne. suoraan kokilta). 14 tai 16 erilaisen nigirin/makin olin viimein täynnä, ja teen kanssa lasku teki yhteensä nelisentuhatta jeniä – silti ei tuntunut kovin kalliilta laatuun nähden, loppujen lopuksi.
Illalla vuorossa vielä parin Viktorilta lainaamani go-kirjan lukemista, ja toivottavasti myös aikainen nukkumaanmeno.
-
Kolmoskierros ohi, voitto tuli Etelä-Afrikkaa vastaan.
Antti
Normaalit aamuprosedyyrit, bussi pelipaikalle, kierros käyntiin. Kifu pelistä ohessa. Hitaan fusekin takia peli oli jälleen yllättävän haastava, pitää yrittää selvitä paremmin iltapäivän pelissä. Vastustaja ystävällisesti kuitenkin auttoi minut voittoon uhraamalla ison ryhmän keskustasta saamatta kompensaatiota. Siirryimme salin toiselle puolen katsomaan peliä läpi, vieläpä niin että saimme ammattilaisen kommentoimaan. Jälkeenpäin kuultiin, että se olikin O Rissei. Jaaha. Kommentaarin jälkeen normaali ruokatauko matchan kera. Seuraava kierros runsaan tunnin kuluttua.
-
WAGC, 25.-27.5.
Antti
Kolmen päivän japanioleskelun jälkeen, maanantaina 25.5. siis, nousin Tokioon vievään nozomi-shinkanseniin. Vähän aiemmin olin käynyt seikkailemassa rautatieaseman kirjakaupassa, jossa huomioni keräsi yhdessä nurkassa ollut Hikaru no Go -ständi tutun Get Over -musiikkikipaleen kera. Mukaan tarttui Hikaru no Go Perfect Editionin ensimmäinen tankoobon, mutta pettymyksekseni se oli vain alkuperäinen ykköstankoobon hienojen kansien, paremman paperin ja muutaman värisivun kanssa.
VR saisi ottaa nozomista mallia: jalkatilaa oli runsaasti, juna hiljainen kuin mikä sekä liike tasaista. Noin kolmen tunnin junamatka sujui yllättävän nopeasti japaninkielistä HikaGo:ta tulkaten. Perillä Tokiossa havaitsin olevani täysin hukassa valtavalla rautatieasemalla, ja sain seikkailla ainakin kymmenen minuuttia ennen kuin keksin oikeanlaisen lippuautomaatin – ja sittenkin ostin vääränlaisen lipun. Onneksi ystävällinen lippuvirkailijasetä lopulta korjasi tilanteen niin, etten joutunut edes maksamaan ylimääräistä – paitsi ehkä noin tunnin verran aikaa.
Naritan lentokentän juna-asemapuolella odotti toinen pieni seikkailu, mutta onnistuin kuitenkin viimein löytämään bussin, jossa luki “hotel nikko narita” (kohdehotellin nimi). Nikko naritan puolella hotellihuone irtosi mukavan helposti kun kertoi että oli tulossa mm-kisoihin, ja hotellihuonekin oli mukavan tasokas ihmeellisine vessanpönttöineen. Jännän sattuman kautta tv:ssä pyöri Hikaru no Go:n loppumusiikki (Bokura no Booken) avattuani sen ensimmäisen kerran. Katselin vielä vähän aikaa ympärilleni hotellissa, hankin ruokaa nerokkaasti hotellirakennuksen yhteyteen sijoitetusta ympäri vuorokauden auki olevasta kaupasta, söin ja painuin pehkuihin.
26. päivä alkoi puoli kuudelta aamulla aikaiseen herätykseen, että ehtisin suihkuun ja luksusaamiaiselle. Seitsemältä kokoonnuttiin hotellin aulassa, ja tajusin silloin vasta että olin hoitanut vain puolet ilmoittautumisesta. Eräs turnausjärjestelijätäti kuitenkin huomasi minut Suomen edustajaksi ja lykkäsi välittömästi kouraani lento- ja ruokarahat (9,2 mania), joten oletin että tilanne oli silti ok. Puoli kahdeksalta kolme bussia lähti ajamaan jonossa kohti Shizuokaa. Matkan aikana pelaajille jaettiin pullollinen vihreää teetä sekä valtavat bentoo-laatikot ihmeellisen sisällön kanssa. En syönyt. Tosin vain siksi, että olin ahtanut itseni liian täyteen aamiaisella.
Shizuokaan päästiin kello kahdentoista aikoihin. Pelaajat jaettiin omiin hotellihuoneisiin – paljon huonompiin kuin nikko naritassa – ja kahdelta kokoonnuttiin orientation-tapahtumaan yhteen hotelleista (Kakegawa Grand Hotel). Seurasi paljon puuduttavaa selitystä turnauksen käytännöistä ja säännöistä, jotka selvisivät myös infolappusesta. Puuduttavan orientationin jälkeen vuorossa oli kuitenkin vielä puuduttavampi IGF:n kokous, jonka sisällöstä muistan lähinnä Ootake Hideon valitsemisen uudeksi puheenjohtajaksi ja Victor Bogdanovin valitsemisen yhdeksi kahdesta tirehtööristä. Budjettiakin kai setvittiin läpi.
Kokouksen jälkeen oli vähän tyhjää, jolloin kävimme Viktor Linin (itävaltalainen nettituttu, myös 5-dan) kanssa pyörähtämässä kaupungilla ja syömässä sashimia. 18:30 palasimme takaisin Grand Hotelliin avajaisseremoniaa varten. Vuorossa oli perinteisesti puheita kaikilta mahdollisilta vastuuhenkilöiltä, sekä sen jälkeen ruokaa ja juomaa japanilaisten näytösten kera. Samassa salissa esiteltiin myös ihmeellisiä uusia go-lautoja, joita kuvatessa minulta loppuvat sanat kesken. Ehkä internettiin päätyy ennen pitkää jokin riittävän kuvaava kuva. Samoja lautoja ihmetteli samaan aikaan samassa paikassa myös eräs vanha japanilainen pro-täti (90v), Yuki Shigenon ensimmäinen opettaja, johon päädyin tutustumaan nopeasti ohimennen. Olin kuulemma nuori. Pian tämän jälkeen poistuimme Viktorin kanssa takaisin hotelliimme (Kuretake Inn, 5 minuutin kävely Grand Hotellista) illan viimeisiä pelejä varten.
Vähän myöhemmin illalla innostuin vielä hieman seuraamaan mitä japanilaisesta tv:stä tulee. Kiinnostuksen herätti ainoastaan muuan ohjelma, jossa nähtävästi opetettiin japanilaisille yleisiä englantilaisia fraaseja: tällä kertaa ruudussa oli kaksi japanilaista naista kahvilassa kommentoimassa: “Look, such a weird man!” “Look at his clothes!”
Paikalle saapuu kolmas nainen: “What are you talking about?” “We are talking about that strange man over there!”
Paikalle saapuu japanilainen mies velhonhatussa ja -kaavussa: “Are you ready?!” Kolmas nainen sanoo “Sure!” ja lähtee mukaan. Paikalla ensin olleet kaksi naista jäävät katsomaan toisiaan ällistyneinä.
Tänä aamuna herätys oli vasta 6:30, vuorossa jälleen suihku ja aamiainen (paljon tasottomampi kuin nikko naritassa), ja bussikuljetus pelipaikalle kello 8:00. Pelipaikan virkaa toimittaa paikallinen isompi urheiluhalli. Lyhyen ympäriinsä pyörimisen jälkeen hallissa pelaajat lopulta kaitsittiin pelipöytien ääreen, kaiuttimista kuului “Nigitte kudasai”, ja pelit pyörähtivät käyntiin. Päivän pelien välillä oli ruokatauko, ja pelaajien huoneeseen oli myös pystytetty pieni japanilainen teehuone. Joku utelias japanilainen kyseli pelistäni (joka keräsi ihmeen paljon huomiota), ja lopulta ohjasi minut teehuoneeseen. Selvästi yritti saada minut nolostumaan, kun erityisesti kyseli teen mausta, oliko kitkerää, jne. Harmi kyllä kävin aiemmin keväällä toisessa teehuoneessa Suomenlinnassa, ja osasin oikeat prosedyyrit vielä täydellisesti (kyllä, myös teekupin pyörittämisen käsissä).
Toisella kierroksella vastassa tosiaan oli Marokon edustaja, 1-dan, jota vastaan oli yllättävän haastava peli vaikken edes tehnyt kovin montaa isompaa virhettä. Pari avainkohtaa pelasin kyllä heikosti, niin että jouduin jatkuvasti taistelemaan lisää ja lisää. Lopulta vastustaja yritti liian innokkaasti tappaa lohikäärmeeni, epäonnistui, ja menetettyään liikaa hyökkäyksen yhteydessä luovutti. Pelin jälkeen saimme vielä ammattilaisen kommentoimaan pelin tapahtumia.
18:30 bussi kuljetti pelaajat takaisin Shizuokan keskustaan. Matkan aikana muuan lehdistöedustaja tiedusteli päivän peleistäni ja Suomen go-tilanteesta ylipäänsä, mutta kaikki tiedustelijaa kiinnostanut info lienee jo julkistettuna nettiin.
Tässä siis tapahtumat pääpiirteittäin tähän mennessä. Huomenaamulla on nähtävästi vastassa Etelä-Afrikan edustaja, kiva vanhemmanpuoleinen setä jonka kanssa olen jo onnistunut juttelemaankin vähäsen. Toivon mukaan tällä kertaa sujuu vähän helpommin kuin marokkolaista vastaan.
