Terveisiä taas!
Blogin täyttäminen jatkuu jälleen vaihteeksi. Nyt vuorossa ensimmäisen Kioton-päivämme, sunnuntain 24.5. kuvia. Enää muutaman viikon kuvat käsittelemättä…
Terveisiä taas!
Blogin täyttäminen jatkuu jälleen vaihteeksi. Nyt vuorossa ensimmäisen Kioton-päivämme, sunnuntain 24.5. kuvia. Enää muutaman viikon kuvat käsittelemättä…
Japanissa on paljon, paljon kylmiä juomia. Olemme tehneet matkan aikana tuttavuutta muun muassa lähikauppojen ja automaatttien myymiin jääkahveihin ja jääteelaatuihin (vihreää). Näistä edeltävät ovat yleensä olleet mukiinmeneviä, kun taas kylmä vihreä tee maistuu poikkeuksetta melko kamalalta – siltä miltä jäähtynyt vihreä tee yleensäkin. Japanilaiset tuntuvat tykkäävän makeasta kahvista, sillä melkein kaikki satunnaisostetut kahvitölkkimme olivat makeutettuja kunnes tajusimme alkaa katsoa nollan kalorin erikoiskahveja. Pitkän ostoskehityksen tuloksena löysimme nyt niin mustaa kahvia, ettei siinä ole makeutta lainkaan!
Jännittävä sivuseikka – kun Antti oli vielä Osakassa, meillä kului asunnossa litra jääkahvia per päivä. Kun Olli tuli, viimeisin purkki kesti melkein viikon ajan. Juoko Antti vain todella paljon kahvia, vai onko jommalla kummalla noista kahvihimo- tai antikahvihimoaura, joka vaikuttaa muiden juomiskäyttäytymiseen?
Japanissa on paljon vettä. Paitsi että sitä on kaikkialla maan ympärillä ja kesäisin runsaasti ilmassa, sitä tulee myös juomakelpoisena kraanasta ja joka kadunkulmassa olevista automaateista. Vaikka täytämmekin juomapullot joka aamu ennen liikkeelle lähtöä, ehtii pullo helposti kiertää pari kertaa ennen takaisin Weekly Mansion Osakaan pääsemistä. Yleensä jokaisen automaatin vieressä on pulloroskis, joten vanhan pullon voi pistää kierrättymään samalla kun ostaa uuden tilalle. Vesipullon hinta on vaihdellut 100-150 jenin välillä puolesta litrasta jääkaappikylmää nestettä, joten hintatasokin on oikein kohtuullinen.
Hassusti läheskään kaikki automaateista saatava vesi ei ole japanilaista, ja usein tarjolla vain yhdenmallista vettä. Vaihtoehtoja ei siis oikein ole – olemme päätyneet juomaan muun muassa Ranskasta ja Kaliforniasta tuotuja vesilajikkeita. Usein toki alkuperämaata ei edes tiedä ennen pullon ostamista, koska automaatit eivät juomien valmistusmaata mainosta. Ainoa oikeasti paha vesi on ollut Asahin japanilaista vuoristovettä, joka maistui hiekalta ja ylilyödyiltä mineraaleilta ja jätti pahan maun suuhuni pitkäksi aikaa.
Automaatit ovat joka tapauksessa yksi hienoimpia asioita Japanissa, ja suuri ilo matkailijalle. Nestehuolto on tässä maassa matkatessa turvassa.
Matkajoukkiomme yksimielinen arvosana Japanin automaattitarjonnalle: ******* (seitsemän tähteä viidestä)