Terveisiä taas!
Blogin täyttäminen jatkuu jälleen vaihteeksi. Nyt vuorossa ensimmäisen Kioton-päivämme, sunnuntain 24.5. kuvia. Enää muutaman viikon kuvat käsittelemättä…
Arashiyama kuului sunnuntain kohteisiin. Perinteisen turisti-Japanin henki oli siellä vahva.
Heräsin aamulla kovaan kurkkukipuun. Se oli kyllä alkanut jo edellisenä iltana, mutta nyt se vasta tuntui siltä, etten pystyisi koko päivänä tekemään mitään tärkeää. Jouduin siis jäämään Osakaan, kun muut lähtivät näkemään Kioton kiinnostavampia kortteleita. Matkapäiväkirjakin jäi tyngäksi.
Ei, mutta katsokaa! Kioton yönäköala!
Sunnuntai kului pitkälti Kiotossa itseämme väsyttäen. Liian jalkapatikan suosimisen, huonon ravinnonsaannin ja heikon reittisuunnitelman takia tosin saimme nähtyä vain varsin vähän kiinnostavia paikkoja.
Kyllä päivänä silti jotain nähtiin. Klikkaa "Lisää" tai jutun otsikkoa lukeaksesi päiväkirjan.
Shinkansen-rata Osaka-Kioto
Olli: **** – palvelu pelasi asemalla paremmin kuin hyvin, ja Shinkansenin uskomaton nopeus teki ensikokemuksesta vaikuttavan. Junareissu loppuu toisaalta turhankin äkkiä, ja maisemat ovat tyypillistä radanvartta.
Jukka: **** – pehmeä, hiljainen, nopea
Tuure: **** – vaikuttava kokemus – olisipa Fuji vielä ollut näkyvissä radan sivussa, niin ensikokemus olisi ollut täydellinen
Aamukävely Kioton aseman lähistöllä
Olli: *** – jäi melko päämäärättömäksi harhailuksi, mutta sain kosketusta tavalliseen kaupunkimaisemaan kissoineen kaikkineen. Lopulta myös edullinen lounaspaikka löytyi.
Nijon linna
Olli: *** – laaja ja huolellisesti pidetty, mutta itseään toistava, eikä hienoimpiin paikkoihin puutarhassa päässyt.
Jukka: *** – sisätilat jättivät toivomisen varaa – enimmäkseen tyhjiä huoneita ilman mitään nähtävää. yritykseni jallittaa ninja-hälytin epäonnistui, joskin syytän joukkoa muita ihmisiä jotka samaan aikaan linnassa käyskentelivät!
Tuure: **** – varsin toimivan oloinen ninjantorjuntajärjestelmä
Philosopher’s path
Olli: *** – tämä olisi ollut polkupyörän selästä monin verroin parempi. Myös polulta harhailu kannatti, joskin kävi jalkojen päälle.
Jukka: *** – melkein hirvenpelätin
Tuure: *** – polku sinänsä ihan OK, mutta ei ehkä vastaa ihan mainettaan varsinkaan näkymien suhteen. Kuulin myöhemmin että näkymiä olisi ollut, jos olisi kiivennyt ylemmäs varsinaisille temppeleille.
Jukka nousemassa mäkeä - kaikkiaan tätä katua kiivettiin korkeudessa mitattuna 60 metriä.
Taksimatka asemalle
Olli: *** – hiljainen ja mukava väsyneille jaloille, hinnaltaan kohtuullinen.
Jukka: **** – osui loppujenlopuksi oivaan saumaan
Kävely- ja junamatka asemalle
Tuure: *1/2 – arvioin kävelymatkan Ginkaku-ji:ltä asemalle noin puolet lyhemmäksi kuin se oli, ja lisäksi junanvaihto paikallisen junayhtiön linjalta JR:n linjalle oli äärettömän sekava
Kioton aseman sushila
Olli: **** – hintatasoltaan ja eläväisyydeltään edellispäiväistä parempi, ja viereinen asiakas opasti sählätessäni vesihanan kanssa.
Jukka: **** – ruokaa riitti about koko ajan kivasti ja eväät tasahintaiset, jees.
Kioton aseman Sky Garden
Olli: **** – Kioto Towerin aukioloajoista myöhästyminen ei harmittanut ilmaisen näköalan jälkeen lainkaan.
Jukka: **** – ei ihan niin korkealle päästy, kuin olisi mahdollisuus ollut, mutta hyvin näkyi sieltäkin. liukuportaat ++
Tuure: **** – liukuportaita oli paljon, ja näkymät alas rakennuksen sisällä varsin vaikuttavat
Umedan asemaviidakko
Juha: **1/2 – epäselviä opasteita ja valtava alue, josta tosin shoppaillessa varmaan löytäisi mitä tahansa; vaihtoyhteydet kammottavia
Jukka: *** – haastetta reitinhaussa piisaa, mutta mikäpä siinä
Tuure: ***** – äärettömän hämmentävä kompleksi, oletan että se on tarkoituksellista
Yodobashi Camera
Osakan isoin(?) elektroniikkatavaratalo
Juha: ***** – jos jaksaa etsiä, täältä varmaan löytää kaiken elektroniikan mitä ikinä tulee tarvitsemaan
Jukka: **** – tarjonnasta ei puutetta, välkettä jokaiseen makuun
Tuure: ***** – kerrassaan mainio valikoima
Namba – Arashiyama -junayhteydet
Kaksi eri junaa, joilla pääsimme Kioton laidalla sijaitsevaan Arashiyamaan.
Juha: *** – ihan tavallisia junia olivat
Jukka: *** – juna meni eteenpäin
Tuure: *** – vaikuttivat kovin tavallisilta junat
Togetsu-kyo-silta ja sen ympäristö
Vanha silta perinteisen Japanin hengessä
Juha: ***1/2 – hienoa seutua, joka olisi ollut kerrassaan upeaa jos autotiet olisi muutettu kävelykaduiksi
Jukka: **** – eipä autot haitanneet, paikka oli kiva
Tuure: *** – liikaa turisteja, siitä miinusta takaisin kolmeen tähteen
Keifukun pikkujuna
Arashiyamasta Kioton luoteisten temppeleiden läheisyyteen
Juha: **1/2 – jännät näkymät, mutta liian pieni ja täysi juna; voisivat ajaa tiheämpiä vuoroja tai hankkia useampia vaunuja
Jukka: ***1/2 – juna meni eteenpäin, kiva reitti kuitenkin
Tuure: ***** – tällaisia kaikkien japanilaisten lähijunien pitäisi olla – muistaakseni Miyazakin animeissakin on ollut tällaisia
Kävelyreitti Omuro-Ninnajista Kultaiseen temppeliin
Juha: *** – pidempi kuin odotettiin, kuten etäisyydet Kiotossa olivat ylipäänsäkin; seutu oli kiinnostavaakin vain ajoittain
Jukka: *** – kävelymatkaa riitti, ja lämpöä löytyi, mutta perille päästiin
Tuure: ** – liikaa autoja liian lähellä ja matkalla hyvin vähän nähtävää
Kultainen temppeli
Eli japanilaiselta nimeltään Kinkaku-ji
Juha: ** – arvosana suhteutettuna paikan ennakkomainintaan; olihan se neljän tähden paikka oikeasti, mutta ei nyt aivan ihan täysin pakkovierailukohde
Jukka: **** – kultaiselta temppeliltä olisi odottanut ehkä vielä jotain ++, mutta näyttävä se oli silti
Tuure: *** – pakkovierailukohde, mutta turisteja taas mahdottomasti, kuten Kioton alueella yleensäkin
Kioton bussit
Ja erityisesti bussi, jolla ajelimme Kultaisesta temppelistä kohti keskustaa
Juha: ** – bussi kulki, ainakin aina silloin kun sen moottori ei sammunut pysäkille tai liikennevaloihin
Jukka: *** – japanialaisten busseja ei vieläkään ole suunniteltu meikäläisen jaloille. Joka pysähdyksessä sammuva bussi oli hassu kuitenkin. Jännänä ilmiönä bussit tuntuvat toimivan hieman Left 4 Deadin panic-eventien tapaan – linja-auton saapuessa pysäkille jostain kulman takaa spawnasi muuten hiljaiselle kadulle joukko bussiin juoksujalkaa ryntääviä japanilaisia.
Tuure: *** – bussissa oli avoin ikkuna, josta pystyi kuvaamaan. Valitettavasti se oli niin korkealla että käsi väsyi. Muuten varsin normaali bussi.
Kioton keisarillinen puisto
Juha: *** – iso puisto, jossa satunnaisia pieniä täpliä kiinnostavampaa nähtävää siellä täällä
Jukka: **** – olihan se iso ja varmasti miellyttävä, jos olisi jaksanut tarkastella
Tuure: *** – puisto oli puisto, muta tässä vaihessa kaikki muut olivat jo kovasti väsyneitä, enkä ehtinyt edes keskittyä kuvaamiseen
Kioton metro
Juha: *** – aika pitkälti samanlainen kuin Osakassa
Jukka: **** – boonusta jännistä ovista
Tuure: *** – hyvin samanlainen kuin Osakassa, mutta toinen linjoista ilmeisesti automatisoitu tai jotakin, koska käynti metroon oli samanlaisista ovista kuin vaikkapa Pariisin automaattilinjalla
Kawaramachin kauppakadut
Juha: **1/2 – niitä oli paljon, mutta niistä oli hyvin vaikea löytää syötävää nälkäisenä ja väsyneenä
Jukka: ? – ei mitään muistikuvaa – käveleminen oli varmaan imenyt huomiokyvyn
Tuure: ** – isoja, paljon, täynnä, ei helppoa ja halpaa ruokaa.
Lähimarketti Osakassa
Takaisin Osakaan päästyämme ostimme ruoat täältä.
Juha: ** – taisi olla enemmän suunnattu omat ruokansa laittaville kuin valmista purtavaa kaipaaville ihmisille; kello kahdeksalta sunnuntai-iltana valikoimakin alkoi olla todella huono
Jukka: **** – sehän on selviö, mutta löytyihän sieltä valikoima toimivia mikrovalmisteisia aterioita
Tuure: **** – mikroateriat olivat hyviä, eikä niitä taida saada pikkukaupoista
Ensimmäinen Kioton-reissu
Kuinka hyvä reissu oli kokonaisuudessaan?
Juha: ** – ei sentään täysi epäonnistuminen, mutta suhteettoman paljon vaivaa tuli käytettyä verraten koettujen asioiden määrään ja hienouteen
Jukka: *** – Kyoto tuntui kivalta ja miellyttävältä paikalta, mutta matka siellä oli pitkä ja lämmin.
Tuure: ** – liikaa turisteja ja liikaa matkaa nähtävyyksien välillä
Tiistai oli Jukalle ja Tuurelle toinen Kioton matkapäivä, itselleni ensimmäinen. Matka lähti käyntiin Shinkansen-asemalle etsiytymisellä, joka sujui tällä kertaa Osakan metroa jo tottuneesti käyttäen. Perillä odotti perinteiden varaan rakennettu miljoonakaupunki, uuden ja vanhan törmäyspiste.
Maisema on Osakaan verrattuna kaikilla tavoin erilainen. Kioto on väljempi, polkupyöräystävällisempi ja hiljaisempi. Liikenteen melu tunkeutuu kuitenkin täälläkin keskusta-alueella lähes kaikkialle. Kaupungin keskellä oleva Nijon linna on sentään onneksi myös hiljaisuuden linnoitus – viimeisen päälle laitetulla puutarha-alueella äänimaisemaa värittävät lähinnä lintujen laulu, veden solina sekä vieraiden askelet kulkuväylien tasaisella soralla. Kaikenkaikkiaan linnasta jäävät mieleen nimenomaan äänet, sillä käytävien puulattia on tehty tarkoituksella vinkuvaksi. Ikiaikainen ninjahälytin toimii vielä 400 vuoden jälkeenkin moitteettomasti – siinä vasta japanilaisen insinöörityön taidonnäyte!
Siinä missä vinkuvat lattiat olivat täysin uusi tuttavuus, joitain muita Japanille tyypillisiä ääniä tiesi odottaa jo ennalta. Pachinko-hallien kilinä ja kolina on jo ovella huumaava, ja liikennevalot pitävät omanlaistaan piipitystä. Liikkeeseen saapuva asiakas saa aina vastaansa “Irasshaimasen!” -huudahduksen, ja sushipaikoissa olennainen osa palvelutasoa on myös tervetulotoivotuksen riittävä volyymi. Kioton porvarillisilla laitamilla saatiin myös kuulohavainto virtaavan veden voimalla kääntyvään bamburuokoon perustuvasta hirvenpelättimestä, joskaan laitetta ei päässyt aidan takaa näkemään.
Tuskin mikään ääni kuitenkaan kuvaa Japania yhtä hyvin kuin lähestyvän metron luoma melodinen sekamelska. Tunnusmusiikin, raiteiden kolahtelun, automaattisen kuulutuksen ja väkijoukon äänien yhdistelmä on suorastaan hypnoottinen, ja epäilemättä olennainen osa Japani-kokemuksen tunnelmaa. Kännykkään puhuvia ihmisiä taas on asemalla harvassa – sähköpostia kyllä lähetetään luurista toiseen ahkerasti, mutta puhelimen hiljainen naputus hukkuu yleiseen hälyyn.
Nijon linna kuultu.
Nyt olemme junassa matkalla pois Kiotosta. Kiotossa tuli nähtyä kultainen temppeli, sekä muita asioita. Kuvia ja videota tältä ja edellisiltä päiviltä seuraa, kunhan ehdimme takaisin hotellille.