Palasimme juuri Hakonesta katsomasta vuoria ja järviä hotellille katsomaan televisiosta kvanttimekaniikkaa.
Tuoreimmat merkinnät: TV RSS
-
Tuure
-
Akihabara, Akihabara
Juha
Mä kävin kauppareissulla, nyoo!
Tänään viimeisetkin meistä (Antti, Juha ja Olli) pääsivät tutustumaan Akihabaran elektroniikkahelvetin ihmeisiin. Jukka liittyi lisäksi iloiseen joukkoomme Akiban uusiokäynnille. Akihabara on se osa Tokiota, johon suuri osa paikallisista pienistä elektroniikkaputiikeista ja anime- ja manga-alan erikoisliikkeistä (sekä maid-kahviloista!) on pakkautunut. Animen ja mangan harrastajille se on koko maan ainoa todellinen pakkokäynti Japanin-reissulla.
Harmillisesti/onnellisesti päivä oli sateinen, ja sade vain paheni ajan mittaan. Tämän takia Akihabaran ulkoilmassa oli ikävä kävellä ristiin rastiin, mutta toisaalta ehkä väkeäkin oli tavanomaista vähemmän – vain normaalia tiheämmän suomalaisen ruuhkan verran. Vannoutuneina Di Gi Charat -faneina kahlasimme huolellisimmin läpi paikallisen Gamers-liikkeen. Akihabaralainen kauppasuunnittelu on erittäin mielenkiintoista – kaupalla saattaa olla kerroksessa lattiapinta-alaa vain parisen kymmentä neliömetriä, mutta sen sijaan kerroksia on lähemmäs kymmenen. Portaikkoja ylempiin ja alempiin kerroksiin ei aina edes ole helppo löytää, silllä ne on kätketty paikkoihin, joissa ne vievät mahdollisimman vähän tilaa hyllymetreiltä.
Ehdimme kurkistella sisään pariin muuhunkin kauppaan ja käydä paikallisessa pienessä liukuhihnasushilassa ennen kuin tulimme kahden japanilaisen miehen yhyttämäksi – toinen kantoi mukanaan isoa videokameraa, ja toinen alkoi haastatella Ollia. Lyhyen englanninkielisen haastattelutuokion jälkeen kaksikko liittyi joukkomme jatkeeksi, ja seuraili jonkin matkaa Akihabaran-seikkailujamme. Eksyimme Taiton pelihalliin, missä hakkasimme jälleen taikopeliä ja Olli esitteli danketustaitojaan. Jossain vaiheessa porukkamme hajaantui – Olli ja haastattelijat katosivat edemmäksi, kun me jäimme testaamaan mahjong- ja Half Life 2 -pelikonsoleita. Sopivasti kännykkänikin oli jäänyt hotellille, joten emme saaneet enää minkäänlaista kontaktia Olliin tämän jälkeen.
Me kolme muuta jatkoimme Akiban katselua jonkin aikaa ja päätimme peruuttaa alkuperäisen suunnitelman Uenoon kävelemisestä. Palasimme sen sijaan hotellille. Myöhemmin Ollikin kävi pistäytymässä täällä, eli hän ei kuitenkaan joutunut japanilaisen televisiomedian kaappaamaksi. En sitten tiedä, että millaiseen käyttöön kuvamateriaalimme joutuu. Toivottavasti ei mihinkään kovin noloon asiayhteyteen.
Kokonaisudessaan Akihabara oli minusta ehkä häiritsevimpiä asioita Japanissa tähän asti. Olen tottunut kuluttamaan animeni ja mangani netin yli, joten tällaisen suunnattoman krääsäkeskittymän sekaan joutuminen häkeltää – eikä pelkästään hyvällä tavalla. En ole ihan varma, että haluanko enää koskaan Akibaan uudestaan.
-
Matkapäiväkirja: su 24.5. - Kierros Kioton ulkoreunoilla
Juha
Sunnuntai kului pitkälti Kiotossa itseämme väsyttäen. Liian jalkapatikan suosimisen, huonon ravinnonsaannin ja heikon reittisuunnitelman takia tosin saimme nähtyä vain varsin vähän kiinnostavia paikkoja.
Kyllä päivänä silti jotain nähtiin. Klikkaa "Lisää" tai jutun otsikkoa lukeaksesi päiväkirjan.
-
WAGC, 25.-27.5.
Antti
Kolmen päivän japanioleskelun jälkeen, maanantaina 25.5. siis, nousin Tokioon vievään nozomi-shinkanseniin. Vähän aiemmin olin käynyt seikkailemassa rautatieaseman kirjakaupassa, jossa huomioni keräsi yhdessä nurkassa ollut Hikaru no Go -ständi tutun Get Over -musiikkikipaleen kera. Mukaan tarttui Hikaru no Go Perfect Editionin ensimmäinen tankoobon, mutta pettymyksekseni se oli vain alkuperäinen ykköstankoobon hienojen kansien, paremman paperin ja muutaman värisivun kanssa.
VR saisi ottaa nozomista mallia: jalkatilaa oli runsaasti, juna hiljainen kuin mikä sekä liike tasaista. Noin kolmen tunnin junamatka sujui yllättävän nopeasti japaninkielistä HikaGo:ta tulkaten. Perillä Tokiossa havaitsin olevani täysin hukassa valtavalla rautatieasemalla, ja sain seikkailla ainakin kymmenen minuuttia ennen kuin keksin oikeanlaisen lippuautomaatin – ja sittenkin ostin vääränlaisen lipun. Onneksi ystävällinen lippuvirkailijasetä lopulta korjasi tilanteen niin, etten joutunut edes maksamaan ylimääräistä – paitsi ehkä noin tunnin verran aikaa.
Naritan lentokentän juna-asemapuolella odotti toinen pieni seikkailu, mutta onnistuin kuitenkin viimein löytämään bussin, jossa luki “hotel nikko narita” (kohdehotellin nimi). Nikko naritan puolella hotellihuone irtosi mukavan helposti kun kertoi että oli tulossa mm-kisoihin, ja hotellihuonekin oli mukavan tasokas ihmeellisine vessanpönttöineen. Jännän sattuman kautta tv:ssä pyöri Hikaru no Go:n loppumusiikki (Bokura no Booken) avattuani sen ensimmäisen kerran. Katselin vielä vähän aikaa ympärilleni hotellissa, hankin ruokaa nerokkaasti hotellirakennuksen yhteyteen sijoitetusta ympäri vuorokauden auki olevasta kaupasta, söin ja painuin pehkuihin.
26. päivä alkoi puoli kuudelta aamulla aikaiseen herätykseen, että ehtisin suihkuun ja luksusaamiaiselle. Seitsemältä kokoonnuttiin hotellin aulassa, ja tajusin silloin vasta että olin hoitanut vain puolet ilmoittautumisesta. Eräs turnausjärjestelijätäti kuitenkin huomasi minut Suomen edustajaksi ja lykkäsi välittömästi kouraani lento- ja ruokarahat (9,2 mania), joten oletin että tilanne oli silti ok. Puoli kahdeksalta kolme bussia lähti ajamaan jonossa kohti Shizuokaa. Matkan aikana pelaajille jaettiin pullollinen vihreää teetä sekä valtavat bentoo-laatikot ihmeellisen sisällön kanssa. En syönyt. Tosin vain siksi, että olin ahtanut itseni liian täyteen aamiaisella.
Shizuokaan päästiin kello kahdentoista aikoihin. Pelaajat jaettiin omiin hotellihuoneisiin – paljon huonompiin kuin nikko naritassa – ja kahdelta kokoonnuttiin orientation-tapahtumaan yhteen hotelleista (Kakegawa Grand Hotel). Seurasi paljon puuduttavaa selitystä turnauksen käytännöistä ja säännöistä, jotka selvisivät myös infolappusesta. Puuduttavan orientationin jälkeen vuorossa oli kuitenkin vielä puuduttavampi IGF:n kokous, jonka sisällöstä muistan lähinnä Ootake Hideon valitsemisen uudeksi puheenjohtajaksi ja Victor Bogdanovin valitsemisen yhdeksi kahdesta tirehtööristä. Budjettiakin kai setvittiin läpi.
Kokouksen jälkeen oli vähän tyhjää, jolloin kävimme Viktor Linin (itävaltalainen nettituttu, myös 5-dan) kanssa pyörähtämässä kaupungilla ja syömässä sashimia. 18:30 palasimme takaisin Grand Hotelliin avajaisseremoniaa varten. Vuorossa oli perinteisesti puheita kaikilta mahdollisilta vastuuhenkilöiltä, sekä sen jälkeen ruokaa ja juomaa japanilaisten näytösten kera. Samassa salissa esiteltiin myös ihmeellisiä uusia go-lautoja, joita kuvatessa minulta loppuvat sanat kesken. Ehkä internettiin päätyy ennen pitkää jokin riittävän kuvaava kuva. Samoja lautoja ihmetteli samaan aikaan samassa paikassa myös eräs vanha japanilainen pro-täti (90v), Yuki Shigenon ensimmäinen opettaja, johon päädyin tutustumaan nopeasti ohimennen. Olin kuulemma nuori. Pian tämän jälkeen poistuimme Viktorin kanssa takaisin hotelliimme (Kuretake Inn, 5 minuutin kävely Grand Hotellista) illan viimeisiä pelejä varten.
Vähän myöhemmin illalla innostuin vielä hieman seuraamaan mitä japanilaisesta tv:stä tulee. Kiinnostuksen herätti ainoastaan muuan ohjelma, jossa nähtävästi opetettiin japanilaisille yleisiä englantilaisia fraaseja: tällä kertaa ruudussa oli kaksi japanilaista naista kahvilassa kommentoimassa: “Look, such a weird man!” “Look at his clothes!”
Paikalle saapuu kolmas nainen: “What are you talking about?” “We are talking about that strange man over there!”
Paikalle saapuu japanilainen mies velhonhatussa ja -kaavussa: “Are you ready?!” Kolmas nainen sanoo “Sure!” ja lähtee mukaan. Paikalla ensin olleet kaksi naista jäävät katsomaan toisiaan ällistyneinä.
Tänä aamuna herätys oli vasta 6:30, vuorossa jälleen suihku ja aamiainen (paljon tasottomampi kuin nikko naritassa), ja bussikuljetus pelipaikalle kello 8:00. Pelipaikan virkaa toimittaa paikallinen isompi urheiluhalli. Lyhyen ympäriinsä pyörimisen jälkeen hallissa pelaajat lopulta kaitsittiin pelipöytien ääreen, kaiuttimista kuului “Nigitte kudasai”, ja pelit pyörähtivät käyntiin. Päivän pelien välillä oli ruokatauko, ja pelaajien huoneeseen oli myös pystytetty pieni japanilainen teehuone. Joku utelias japanilainen kyseli pelistäni (joka keräsi ihmeen paljon huomiota), ja lopulta ohjasi minut teehuoneeseen. Selvästi yritti saada minut nolostumaan, kun erityisesti kyseli teen mausta, oliko kitkerää, jne. Harmi kyllä kävin aiemmin keväällä toisessa teehuoneessa Suomenlinnassa, ja osasin oikeat prosedyyrit vielä täydellisesti (kyllä, myös teekupin pyörittämisen käsissä).
Toisella kierroksella vastassa tosiaan oli Marokon edustaja, 1-dan, jota vastaan oli yllättävän haastava peli vaikken edes tehnyt kovin montaa isompaa virhettä. Pari avainkohtaa pelasin kyllä heikosti, niin että jouduin jatkuvasti taistelemaan lisää ja lisää. Lopulta vastustaja yritti liian innokkaasti tappaa lohikäärmeeni, epäonnistui, ja menetettyään liikaa hyökkäyksen yhteydessä luovutti. Pelin jälkeen saimme vielä ammattilaisen kommentoimaan pelin tapahtumia.
18:30 bussi kuljetti pelaajat takaisin Shizuokan keskustaan. Matkan aikana muuan lehdistöedustaja tiedusteli päivän peleistäni ja Suomen go-tilanteesta ylipäänsä, mutta kaikki tiedustelijaa kiinnostanut info lienee jo julkistettuna nettiin.
Tässä siis tapahtumat pääpiirteittäin tähän mennessä. Huomenaamulla on nähtävästi vastassa Etelä-Afrikan edustaja, kiva vanhemmanpuoleinen setä jonka kanssa olen jo onnistunut juttelemaankin vähäsen. Toivon mukaan tällä kertaa sujuu vähän helpommin kuin marokkolaista vastaan.
-
3D-animea!
Juha
Kaikki animaation edistysaskeleet eivät näköjään pääse edes internetsiin saakka. Juuri nyt TV Osakalta tuleva Gokujoo!! Mechamote Iinchoo (ANN) on suurelta osin 3D-animaatiota, ja 3D vieläpä sulautuu aika hyvin satunnaisiin perinteisesti tehtyihin kohtauksiin. Ovelat tekijät ovat sovittaneet 2D- ja 3D-tyylit yhteen ja tiputtaneet kolmiulotteisen animaation frameraten samalle tasolle kaksiulotteisen kanssa.
Ehkä tässä tosiaan on japanilaisen animaation tulevaisuus, kuten Jonathan Clements useampi vuosi sitten Animeconissa ennusti.
-
Huomenta lauantaita
Juha
Kello on Japanissa 8:46, ja yritämme juuri herätä. Valmiusaste: noin 40% (tehkää vapaasti reakttiokasvoja jos prosenttiluku tuntuu henkevältä).
Lauantaiaamun televisiosta tulee lastenohjelmaa, mutta ei kylläkään kauhean paljoa animea tällä hetkellä. Kaapeli-TV ei näy asuntoomme. Kyllä toisaalta lohikäärmeiksi pukeutuvat ja lohikäärmeistä laulavat iloiset ylös alas pomppivat popparitkin kelpaavat tähän mielentilaan.
Päivän matkasuunnitelmaan sisältyy Japanin ikiwanha pääkaupunki Nara, ja myöhemmin junamatka temppelivuorille Kooya-saniin. Yritämme käydä Naran aamupäivällä, palata sitten hetkeksi levähtämään ja päivittämään kuulumisia, ja lähteä katsomaan japanilaisen buddhalaisuuden suurta keskusta sen jälkeen.
Multimediasisältöä on toistaiseksi ollut vähän, mistä olemme pahoillamme. Perjantai meni vielä tekniikkaa virittäessä ja ollessa väsynyt, mutta tänään tilanne toivottavasti muuttuu.
